Harri Nurmi, 21, sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyö -koulutuksen opiskelija:

”Tuntuu hyvältä löytää oma tehtävä maailmassa”

_dsc0034

”Monilla on mielikuva siitä, millaisia kirkon työntekijät ovat. Haluaisin ravistella näitä mielikuvia. Kristittyjä on monenlaisia, ja usko ei määritä ihmisen luonnetta. Diakissa tämän oppii: minun on vaikea nimetä toista paikkaa, jossa olisin nähnyt näin monenlaisia persoonia.

Kasvoin Porvoon maaseudulla maanviljelijäperheessä, jossa minusta varmasti aluksi toivottiin vanhempieni työn jatkajaa. Oma kiinnostukseni suuntautui kuitenkin toisaalle. Rippikoulussa ihailin isosten välistä hyvää yhteishenkeä, ja myöhemmin ajauduin mukaan isostoimintaan. Hengellinen kasvuni alkoi silloin.

Toimin Porvoossa pitkään seurakunta-aktiivina, ja lopulta kysyin itseltäni, miksi en tekisi seurakuntatyötä myös ammatikseni. Vanhempanikin totesivat, että minun kuuluisi tehdä työtä, johon tunsin vetoa.

Halusin opiskella kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Diakin etuna pidin sitä, että saisin myös sosionomin pätevyyden, sillä sosionomikoulutus tarjoaa monipuoliset työllistymismahdollisuudet.

Olin vielä lukiossa sitä mieltä, että en muuttaisi koskaan pääkaupunkiseudulle. Hieman paradoksaalisesti muutin kuitenkin Espooseen ja aloitin opiskelut Helsingissä. Valinta tuntui yllättävän hyvältä: suurkaupungin elämä oli juuri sitä mitä kaipasin. Opiskelukavereistani tuli minulle tärkeitä, ja vietänkin heidän kanssaan lähes kaiken vapaa-aikani.

Aluksi koin saavani eniten irti kirkollisista opinnoista. Mutta kun pääsin ensimmäiseen työharjoitteluuni Diakonissalaitoksen päihdeasuntolaan Alppikulmaan, kiinnostuin myös sosiaalialan työstä.

Alppikulma on 70 päihdeongelmaisen koti. Tulen turvallisesta maalaisperheestä, ja päihteidenkäyttäjien maailma oli minulle tuntematon. Lähimmäisenrakkautta ja työnteon arvoja kotona korostettiin kuitenkin aina. Siksi minulle oli arvokasta saada auttaa asuntolan asiakkaita heidän arjessaan ja tutustua heihin.

Vanhempani sanovat, että heillä tuskin olisi rahkeita tehdä työtä, jota nyt teen. Koen itsekin, että olen kasvanut ihmisenä.

Ensi syksynä teen toisen työharjoitteluni seurakunnassa. Kolmannen, monikulttuurisen työn harjoittelun haaveilen suorittavani ulkomailla. Haluaisin lähteä maahan, jonka kulttuuri eroaa länsimaisesta.

Mihin työhön päädynkään, minulle on tärkeintä, että jokainen asiakas tulisi nähdyksi ja kuulluksi ja että jokainen löytäisi oman paikkansa. Olen itsekin ymmärtänyt opintojen aikana, miten hyvältä tuntuu löytää oma paikka ja tehtävä maailmassa.”

Haastattelu: Hanna Jensen
Kuva: Riku Isohella

Tutustu sosionomi (AMK), kirkon nuorisotyö -koulutukseen.