Iiris Hynönen, 21, sosionomi (AMK) -koulutuksen opiskelija:

”Näin olen aina halunnut opiskella”

iiris

”Pidin lukion jälkeen välivuoden. Sitten tein ammatinvalintatestin, joka tarjosi minulle parhaiten sopivaksi ammatiksi sosionomia. En ollut kuullutkaan sosionomeista. Opot olivat ehdottaneet minulle sairaanhoitajan ammattia, mutta minähän pelkäsin neuloja ja verta!

Kiinnostuin sosiaalialasta. Minulla oli ollut jo kauan voimakas halu auttaa ihmisiä, jotka eivät itse saa ääntään kuuluviin.

Kun kerroin vanhemmilleni hakevani sosionomikoulutukseen, he yllättyivät ja kysyivät, miksi. Suvussamme ei juuri ollut sosiaalialan työntekijöitä. Keskustelumme jälkeen tajusin, että ala on kiinnostanut minua oikeastaan aina – en vain ollut tiedostanut kiinnostustani.

Jo yläasteella ja lukiossa ystävät olivat pyytäneet minulta apua jopa sellaisiin ongelmiinsa, jollaisia en tiennyt olevan olemassakaan. Olin tukena aina kun pystyin, ja koin auttamisen luontevaksi. Sittemmin olen tajunnut, että olin jo kouluaikoina ihminen, jota kiinnosti etsiä ongelmiin ratkaisuja.

Olen kotoisin Leppävirralta Pohjois-Savosta. Tulen turvallisesta kodista, eikä minusta ole kokemusasiantuntijaksi kenellekään, jolla on rankka tausta. Mutta olen aina ollut empaattinen ihminen.

Pienessä kylässä oli luonnollista, että muista pidetään huolta ja heitä autetaan aina kun tarvetta on. Yhteisen hyvän puolesta toimiminen oli elämäntapa.

Tiesin, että Diakilla on kristillinen tausta, ja selvitin tarkkaan, mitä se tarkoittaa. En ole uskonnollinen, joten halusin varmistaa, että koulussa voi opiskella myös ei-kristillisen ammatin.

Olen tosin huomannut, että minun on helppo seistä kristillisten arvojen takana. Minua ei haittaa, että Diakissa on kappeli ja hartauksia, eikä se, että opiskelemme sosiaalialaa yhdessä kirkon nuorisotyötä ja diakoniaa opiskelevien kanssa. Sellainenhan maailmakin on: ihmiset yhdessä erilaisista syistä ja lähtökohdista.

Lisäksi minulle on tärkeää, että esteettömyys ja yhdenvertaisuus näkyvät Diakissa niin arvoissa kuin arjessa. Toimipisteissä on kiinnitetty huomiota esteettömiin kulkureitteihin, ja opasteet ovat myös englanniksi. WC:itä ei ole rajattu kahden sukupuolen mukaan. Jokainen saa olla sitä sukupuolta kuin on ja suuntautua seksuaalisesti niin kuin kokee.

Olen aina ollut niin sanottu kympin tyttö. En ole kuitenkaan oppinut varsinaisesti kokeisiin lukemalla, vaan enemmänkin muistiinpanoja tekemällä.

Kun opiskelut alkoivat ja aloimme tehdä tehtäviä yhdessä, tajusin, että hyvänen aika, näinhän minä olisin aina halunnut opiskella: paljon ryhmätöitä ja vähemmän tenttejä. Ryhmätöissä oppii muilta, ja sosiaalialalla myös töitä tehdään yhdessä toisten kanssa.

Harjoitteluissa olen puolestaan oppinut, millainen työote minulle sopii ja millaisten ihmisryhmien kanssa haluan työskennellä.

Olen nyt 21-vuotias. Haaveilen töistä lasten parissa, ja opiskelen myös lastentarhanopettajan pätevyyden, mikä on Diakin sosionomikoulutuksessa mahdollista. Toisaalta haluaisin työskennellä ensikodissa tai paikassa, jossa autetaan naisia. Sosionomitutkinto antaa onneksi monipuoliset työllistymismahdollisuudet: pystymme työskentelemään monenlaisten ryhmien kanssa.

Diakissa meistä kasvatetaan ammattilaisia, jotka ovat heikomman ja huono-osaisimman puolella. Luulen, että siitä tulee vahva osa identiteettiämme.”

Haastattelu: Hanna Jensen
Kuva: Riku Isohella

Tutustu sosionomi (AMK) -koulutukseen.